seuranta

Ruudun takana

Nuori tyttö, jolla on paljon kerrottavaa kuvin sekä sanoin. Kirjoittelee omista mielipiteistään ja elämästään tässä pienessä kaupungissa, josta kukaan on tuskin koskaan kuullutkaan. Intohimona valokuvaus, jonka inspiraatiot ovat lähteneet todennäköisesti keskellä yötä musiikin soidessa. Täysin koukussa yltiöromanttisiin elokuviin sekä vuodelta ennen sotaa salapoliisi dekkareihin kaakaon kera. Millekkään yksittäiselle tyylille tai musiikki genrelle en tule antamaan koskaan sydäntään. Painavaa ja ei niin painavaa sanottavaa luvassa. Terveisin Noora.

Suositut tekstit

Follow Gone with destiny
keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hulluu tää moderni elämä



Pakko sanoo näin alkuun, että oon suorastaan tyrmistyny kui monta teitä jo on mun blogia seurailemassa! Viime viikonloppuna tämän perustin ja jo nyt teitä on yli 30 ! Olin myös ihan yllättynyt tuosta Liebster blog <3 tunnustuksesta. Suuri kiitos siis jo tässä vaiheessa teille, jotka olette mua seuranneet ja antaneet palautetta. (:

Mulla oli tänään hyvin erillainen päivä. Olin käymässä läheisessä vanhainkodissa koulu juttujen tiimoilta. Mua jännitti alkuun ihan kauheasti, koska pelkäsin, etten osaisi puhua niille vanhuksille oikein. Turhaan kuitenkin jännitin, sillä loppujen lopuksi mulla oli oikeastaan tosi mukavaa siellä. Pidin siis seuraa ja jutustelin kahdelle vanhukselle. Musta oli ihanaa piristää heidän päiväänsä ja tuo vierailu toi myös hyvän mielen itsellenikin.

Eräs asia mua kuitenkin jäi vaivaamaan. Keskustellessani hoitajan kanssa, sain kuulla, että vierailu oli siitäkin syystä erityinen asia vanhainkodin asukkaille, koska vieraita ei paljon heidän luonaan käy. Hoitaja painotti, että etenkään lapsia tai nuoria ei kyläile heillä usein, vaikka sukulaisia vanhainkodilla asustaisikin. Uskomattomalta kuulosti myös se, että lähikaupungissani sijaitsevalle vanhainkodille ei päästetty päiväkotia vierailemaan, koska vanhemmat eivät antaneet siihen lupaa. Miksi? - Koska heidän mielestään lapsien ei ollut hyvä nähdä hieman huonompi kuntoisia ihmisiä.

En ollut ymmärtää ollenkaan, enkä kyllä oikeastaan vieläkään. Ensinnäkin, sehän on luonnollista ja väistämätöntä, että jokainen meistä vanhenee. Pitäisihän sen myös olla itsestäänselvyys, ettei vanhuus tule yksinään. En myöskään ymmärrä, mitä haittaa lapsille erillaisten ihmisten kohtaamisesta voisi olla. En ihmettele yhtään tätä menoa, kuinka paljon syrjitään ja tullaan syrjimään erillaisia ihmisiä, jos jo lapsesta pitäen muovataan tuollainen käsitys tämän planeetan asukkaista. Eihän sillä pitäisi olla väliä onko vanha, kuuro, vammautunut tai muulla tavalla "normaalista ihmisestä" poikkeava.

Joka tapauksessa minulle tuo oli arvokas kokemus, vaikka sitä on hieman vaikea tässä selittää. Älkää unohtako isovanhempianne ja kohdelkaa heitä arvokkaasti. Heissä piilee uskomaton viisaus ja elämänkokemus. :)

 
Kaikki kuvat © minä + ylimmässä kuvassa oma mummuni :3



Liebster blog !



Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebster- palkinnon tarkoituksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Säännöt:

1. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
2. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkkaa hänen bloginsa.
3. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän
ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla.
4. Toivo, että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

Kiitos Ella <3


Ja tää tunnustus menee seuraaville:


( Oon pahoillani, jos ootte jo saanu tän, mut näi nopeesti katottuna ei näkyny) ! (:


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Let set the world on fire, we can burn brighter, than the sun









Ajattelin julkaista nyt, "mitä aion tehdä kesällä" postauksen sen kunniaksi, että koulua on enää viikko jäljellä! :)


♥ Aion löhötä auringossa päivät pitkät tekemättä mitään ♥

♥ Olla kavereiden kanssa aamusta iltaan ♥

♥ Käydä keikoilla ja fiilistellä hyvän musiikin tahdissa ♥

♥ Matkustaa ♥

 ♥ Mökkeillä ♥

      Kaikki kuvat © Minä


Toivottavasti pystyitte samaistumaan näihtiin aatoksiin. :3 Todella nopeesti mennyt mulla ainakin tää loppukevät. Kaiken tuon aherruksen jälkeen saa pian viimeinkin levätä! Toivotan hyvät viimeisen viikon loman odotukset kaikille ♥





perjantai 25. toukokuuta 2012

We got to drive away to explore










Tässä ois nyt hieman kuvia, mitä tuli otettuu maman kanssa yks aurinkoinen ilta. Ja kuten jo lupailin niin tässä ois hieman ensimakua näistä mun hiuksista. Joten mitä mieltä olette? Paremman kuvan lisään nyt viikonlopun aikana. Pientä jännitystä... c; 


Asiasta toiseen ja vähän syvällisempään... Mä oon kauan miettiny, mitä haluisin tehä kunnes oon niin vanha, että voin oikeesti päättää kokonaan asioista, enkä periaatteessa oo riippuvainen kenestäkään. Mulla on paljon unelmia ja haaveita. Haluisin matkustaa ympäri maailmaa ja nähä sekä kokee uusia asioita. Oon ollut tosi utelias jo pienestä pitäen. Muistan kun pienenä katsoin takapihallani kauas horisonttiin ja mietin, mitä tuolla kauempana metsässä on. Päätin silloin, että vielä joku päivä meen ottamaan siitä selvää. Mua kiehto kaikki tuntematon. Ja niinhän mä sitten meninkin. Viime postauksessa taiskin olla kuva siitä paikasta. (Siis se, missä on silta ja vihreitä puita ympärillä.) Ja se, mitä mä nyt yritän sanoa on, et pitäkää kiinni unelmistanne. Mä toteutin jo osan mun haaveesta, kun matkustin Afrikkaan, tarkemmin ottaen Egyptiin viime talvena 2012. Päättäväisenä niikun jo pentuna (D:), aion jatkaa tän mun haaveen toteuttamista. Nyt ku koulu lukuvuosikin on jo melkein ohi niin huomasin jälleen, että mikään ei oo mahdotonta. Tsemppasin kovasti, koska halusin oikeesti pärjätä, sillä sitä edellinen vuosi meni alta lipan. Mikään ei oo mahdotonta. :)


Back to business

 Niin kuin otsikkokin jo kertoo, olen päässyt palamaan tänne blogijen ihmeelliseen maailmaan! Ja voi että kuinka innoissaan olenkaan. Viime kuukaudet ovat olleet suurta jännitystä, odottaessa millon pääsen taas kirjoittamaan.  Ne jotka eivät siis tiedä niin olen pitänyt taukoa bloggailusta n. puoli vuotta. Mutta nyt täysin uudella ilmeellä ja täysin puhtaalta pöydältä olisi tarkoitus aloittaa.

Haluan jakaa tänne teidän katseltavaksi ja luettavaksi aiempaa enemmän kuvia ja tekstiä, mutta pääpaino on kuitenkin kuvissa. Haluaisin myös tuoda esille niin hyvin kun vain voin, näkemykseni ja inspiraationi asioista.

Ajattelin nyt aluksi kuvittaa teille viimeisintä puolta vuottani, sillä puolessa vuodessa on kerinnyt tapahtumaan hyvin paljon asioita ja osa niistä on mulle erittäin tärkeitä. Oon itse tajunnut kuinka paljon mä oikeastaan nautin valokuvaamisesta ja miten paljon mä haluan sitä jatkossakin tehdä. Oon myös ollut mukana valokuvaprojektissa, mistä nautin erittäin kovasti. Kuvia tältä viimeiseltä vuodelta on kuitenkin kertynyt niin paljon, jotta niitä kaikkia en aio julkaista tässä yhdessä postauksessa.





Vaikka nyt ulkona onkin ihanan lämmintä ja muksaa niin tässä pari talvi kuvaa, jotka kuulu siihen projektiin. (:

 
Am i falling asleep? Is it all just a dream? Well, the cars are like water and the road is like a stream.


 Uusivuosi
 

Ensimmäinen ulkomaanmatka Juulin kanssa Egyptissä!


Konfirmaatio.



Ja painottaen vielä, että tässä oli vain murto-osa kuvista. Pakko vielä sanoa, että yllättävän nopeasti on toi puoli vuotta mennyt. Mitään elämää suurempia mullistuksia mulle ei oo sattunu, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etten olisi hienoja hetkiä viettänyt.

  Kerkesin myös jokunen viikko ennen tän blogin julkaisemista värjätä kesätukan itselleni, lämpimien ilmojen ja loman lähestymisen innoittamana. Tosin nyt jo ikävä noita ruskeita hiuksia, mutta näillä mennään! Tukasta tulossa kuvaa seuraavassa postauksessa.  Pikemmittä puheitta, toivotan teidät sydämmellisesti tervetulleiksi lukemaan Gone with destinya! c: