seuranta

Ruudun takana

Nuori tyttö, jolla on paljon kerrottavaa kuvin sekä sanoin. Kirjoittelee omista mielipiteistään ja elämästään tässä pienessä kaupungissa, josta kukaan on tuskin koskaan kuullutkaan. Intohimona valokuvaus, jonka inspiraatiot ovat lähteneet todennäköisesti keskellä yötä musiikin soidessa. Täysin koukussa yltiöromanttisiin elokuviin sekä vuodelta ennen sotaa salapoliisi dekkareihin kaakaon kera. Millekkään yksittäiselle tyylille tai musiikki genrelle en tule antamaan koskaan sydäntään. Painavaa ja ei niin painavaa sanottavaa luvassa. Terveisin Noora.

Suositut tekstit

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Stars can't shine without darkness


Ohhoh! Mulla on yhä lukijoita, uskomatonta. ♥ No näillä jatketaan tuli vastaan mitä tahansa.
in the end. Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled
Tuossa kuvia parin viikon takaa! © minä, kaikki oikeudet pidätetään! 

Mun on pakko kyllä sanoo, että tää on ollut aivan uskomaton vuosi. Ajattelinkin jo tässä, että seuraavassa postauksessa kertoisin nimenomaan lisää mun vuodesta, ehkäpä runsaan musiikin kera! 
Sen verran mun on kuitenkin sanottava, että tää syksy ja alkutalvi on ollut tosi ristiriitaisia, koska oon ollut onnellisempi kuin koskaan, mutta myös surullisempi kuin ikinä. Se on hyvin paljon vaikuttanut mun postailuun. Toivotaan silti, että mun blogilla ois hyvät paremmat ajat tulossa! Toivon kaikille ihanaa joulunodotusta ja iloista mieltä. :) ♥

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Only worth living if somebody is loving you



Ihana aamu. Tajusin just, kuinka onnellinen mä oon. Mulla on paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä, jotka välittää ja pitää musta just tällasena. Välillä voi tuntuu vaikeelta ja asioita muuttuu, mutta vaikka musta tuntuski et oisin ihan yksin tääl kylmän talven keskellä, niin voisin luottaa siihen et tänne jäis joku, joka tulis mun kaa yhdessa tärisemään sinne hangen keskelle. 

heart.

Kaiken tuon lisäks oon erittäin innoissani viimeaikaisten ja tulevien tapahtumien vuoksi! Mua pyydettiin erään valokuvauskurssin tunneille studioon kuvattavaksi. Toisaalta mua jännittää, mutta tietenkin suostuin melkeinpä heti siitä huolimatta. Toiseksi sain kivan yllärin äitiltä ja isältä pidennetyllä viikonloppulomalla Oulussa, nimittäin ripsienpidennykset. Oon pitkään jo haaveillut noista ja vihdoin mun pikku haave toteutui ja oon tosi tyytyväinen. Sitten vielä saatiin mahtavalla porukalla varatuks liput Renegade winter festival kiertueelle Joensuuhun, missä esiintyy mm. Pendulum, Feed me ym artisteja! :)

Untitled Untitled Untitled

Mulle elämä hymyilee just nyt. Haluisin kans sanoo viel tohon ensimmäisen kappaleen ajatukseen liittyen että, arvostakaa sitä jos teillä on ihmisiä ympärillänne jotka välittää teistä. Pitäkää niistä kiinni! 

♥ Noora

tiistai 30. lokakuuta 2012

Stop waiting for things to happen, go out and make them happen

Musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että ehkä mäkin voisin vielä oppia tykkäämään talvesta ja kylmästä. Lauantai aamuna heräsin aikaseen ja huomasin, kuinka mun sälekaihtimien välistä pilkisti nätisti auringonsäteet. Katsoin ulos ja maa oli läpenään kuurassa. Aikaisemmin en uskaltanut vapaaehtoisesti edes kurkistaa ulos, jos siellä oli pakkasta. Nyt mä päätin, että oon rohkea ja astun ulos. Tietenkin toppasin itselleni ainakin kolme paitaa päällekkäin kunnes tajusin, että eihän mulle mahdu edes takki päälle... Ehkä mä vähän ylireagoin, mutta ainakin ylitin itseni noinkin säälittävässä asiassa! Elämän pieniä suuria ponnisteluja ja siis tässä näkyy hieman tuloksia. (:

Untitled Untitled Untitled Untitled

Vietin kanssa laatuaikaa Ullan kanssa ♥

♥♥ Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled
perjantai 26. lokakuuta 2012

So just forget about the world, we're young tonight


Heh, tiedän että mun postaustyyli ei ole laisinkaan säännöllinen, joten pahoittelut siitä. Mun mielestä on kuitenkin parempi, että kun postaan niin postaan jotain järkevää ja laadukasta, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, kuin jotain missä ei ole mitään ideaa ja kiireellä tehtyä. Viime aikoina oon ollut vähän väsynyt koulun takia, joten aattelin jättää postaamisen kokonaan tähän hetkeen, kun pystyn teille jotain miellytävää julkaisemaan. 


Nooh, asiasta toiseen. Musta tuntuu hassulta. Kurkussa kaivaa, niinkuin oisin juuri huutanut pääni puhki. On kylmä, vaikka uuni lämmittää keittiössä. Väsyttää siitä huolimatta, että nukuin päiväunet illalla. Mutta kaiken kaikkiaan mulla on tosi hyvä fiilis.

Aattelin kanssa kertoo mun lomasta pikkuisen. Elikkä mulla oli aivan uskomaton loma kaikkine kommelluksineen! Oikeastaan parhain syysloma vuosiin. Sain olla vanhojen ihanien ystävien kanssa, mutta myös tutustua uusiin. Sain mun unirytmin täysin sekaisin, jota nyt sitten koitetaan pitkällä viiveellä korjata. Sain pitää hauskaa erinäisissä kekkereissä sekä ilman päämäärää ajettujen kilometrien aikana. Sain mahtavia hetken mielijohteista koituneita ideoita, joista jäi jälleen kerran kivoja muistoja. Toivottavasti teilläkin on ollut kivat lomat! :)

a Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled
Huomenna tulee varmaan otettua lisää kuvia, joita julkaisen tänne hieman myöhemmin! Lähiaikoina on myös tulossa kysely, joten vastailkaahan sitten reippaasti. Ja mulla on myös Instagram nimellä Nooorawr, jota saa vapaasti seurailla! ;---)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Enjoy the little things in life, for one day you may look back and realize they were the big things



Mun peloista yksi suurimmista on unohtaminen. En halua, että unohdan hetkeäkään ajoista, jotka sai mut hymyilemään tai tapahtumista, mitkä nauramaan. Yleensä yritänkin saada muistot talteen valokuvaamisen kautta. Oon kuitenkin alkanut huomaamaan ja oikeastaan oon aika varmakin jo siitä, että aina niitä vahvimpia ja ikimuistoisimpia asioita ei voi kahlita kuviin. Muutenkin niinä hetkinä en vois kuvitella omistavan ajatustakaan muuhun kuin siihen, että mä elän nyt täysillä, tässä hetkessä.


Tämmösiä ajatuksia mulle heräs pari yötä sitten, kun en saanut unta kuunnellessa sadetta yöllä peltikattoa vasten. Se kova sade toi mulle edelleenkin mieleen erään vahvan ja ihanan muiston, minkä koin viime kesänä. Punainen ja tumma taivas. Tunnen parhaan ystäväni kanssa, kuinka pienet pisarat ripeksivät hiljaa ihollemme. Oli rauhaisaa. Odotimme. Pian tunnen, kuinka pienet pisarat voimistuvat ja tiputtautuvat yhä kiivaammin ihollemme kastellen meidät kokonaan. Juoksemme kovaa, ilman kenkiä, hämärässä, hiukset heiluen vapaana mukanamme. Välillä saatoimme levähtää hetken maaten sateen pestylle asfaltille pitäen kädestä kiinni ja ajattellen; kuinka hullulta tämä voi näyttääkkään, mutta sillä ei ole väliä! Vaikka mahtimme ylittyikin vaan kotikatuni päähän, tunsin kuin olisin saavuttanut jotain suurta. Tajusin sen, olin onnellinen.

Voi olla, että muut eivät välttämättä tajua tuon hetken hienoutta, mutta mulle siitä tuli ihana muisto mun parhaan ystäväni kanssa. Kokeilkaa jotain hulvatonta!  Pankaa itsenne likoon ja unohtakaa normit! Sen ei tarvii aina olla jotain suurta, sillä joskus noinkin hassut ja ei niin ihmeellisetkin asiat voi loppujen lopuks tuntuu tosi upeelta. 

♥ Noora.